*

Elisa Hyvärinen Suomalaisen ajatuksia maailmalta

Jos se ei ole somessa, sitä ei ole olemassa

Noin kolme kuukautta sitten jouduin poistamaan Snapchatin, sillä 2015 vuoden loppupuolella ostamani puhelin ei suostunut enää sitä pyörittämään. Sen jälkeen puhelimen muistia vapauttamaan on lähtenyt yksi jos toinenkin sovellus.

Somenäkyvyys ja itsensä markkinointi on nykyään yhä tärkeämpää; oivaltavat twiitit, blogikirjoitukset tai vaikkapa osuvat vaalikuvat valloittavat ihmisten sydämet hetkessä. Instagramin bion mukaan voi olla maailmanmatkaaja ja ekstrovertti, vaikka suurinosa vapaa-ajasta kuluisikin Netflixin ääressä tai rehkiessä lähikaupan kassalla.

...Vaikka eiväthän nämä sulje toisiaan millään lailla pois. Yleensä tuo ensimmäinen on kuitenkin se, mitä ihmiset haluavat tuoda itsestään julki. Lisäksi lähtökohtainen ongelma varsinkin Facebookissa on se, että se vääristää ihmisten kuvaa sosiaalisista suhteista ja muiden ihmisten elämänlaadusta. Facebookin päivitetään vain ne kaikista kirkkaimmat ja mahtavimmat hetket elämästä. Toisin kun taas omaa Facebookia selataan silloin, kun lähtökohtaisesti ei ole muuta tekemistä, on tylsää tai yksin. Tästä muodostuu ongelma, että vertaa omaa alakuloista hetkeään muiden ihmisten parhaisiin hetkiin, kuten kihlasormuksiin ja lomakuviin. On muun muassa tutkittu, että http://www.ksml.fi/kotimaa/Tutkimus-Yli-puolet-nuorista-pahoittaa-mielen...)">lähes puolet nuorista pahoittaa mielensä sosiaalisen median johdosta eikä koe sosiaalisen median myöskään parantavan itsetuntoaan.

Olen elänyt mielenkiintoisen ja omalla tavallaan erilaisen syksyn. Kun oman elämän vertailu toisten elämiin on jäänyt vähäisemmälle, on oppinut arvostamaan pieniäkin asioita. Ennen hauskimpienkin iltojen jälkeen somen selaaminen tuntui lähinnä masentavalta, sillä aina sieltä löytyi joku, jonka elämälle olla kateellinen. Vaikka hänen elämästään tietäisikin vain jäävuoren huipun - sen, mitä ihminen haluaa tuoda itsestään julki eli millaisen ihmisen someimagon hän itselleen luo. Kaikkien elämä vaikuttaa niin täydelliseltä.

Myös itse vääristelin ennen asioita someen todella paljon. Minulla on paljon iloisia postauksia Ranskan vaihtovuodeltani, vaikka suurimman osan ajasta kärsin koti-ikävästä ja tunsin, etten kuulunut joukkoon. Minulla on myös Instagramissani kuvia hiuksistani juuri kampaajan jälkeen, mutta ei yhtäkään kuvaa ilman pidennyksiä kotiviikonloppuna. Instagramini biossa komeilivat ennen juurikin nuo kuuluisat "matkustelija, ekstrovertti, amatööri bloggari" vaikka sisimmiltäni olen viltin alla ja teekupin ääressä parhaiten viihtyvä, noh, nörtti. Blogia kirjoittelin toki ahkerasti, mutta priorisoidessani suurimpia mielenkiinnonkohteitani on se kaukana kärjestä. Myöskään minä en tehnyt näitä asioita tietoisesti pönkittääkseni egoani, vaan lähinnä ajattelemattomuuttani. Kirjoitin ylös yleensä sen, mikä milloinkin parhaiten sopi.

Nyt, kun olen elänyt hiljaiseloa koko syksyn, ryhdyin pohtimaan sitä, täytyisikö minun alkaa laittaa päivitystä tapahtumista, joissa olen käynyt tai vaikka listaa jutuista, joita olen kirjoittanut lehteen. Päädyin siihen, että minun ei tarvitse, vaikka ihailenkin ihmisiä, jotka jaksavat sitä tehdä. Sen sijaan voisin kertoa, että kävin viime viikolla joka koulun ruokalassa yksin syömässä. Erona on, että jos postaisin jälkimmäisestä jotain Facebookkiin, ei se herättäisi seuraajissani mitään tunteita, ja tuskin vaikuttaisi mihinkään. Yhden ei-niin-täydellisen postauksen vaikutus somevirrassa on mitätön.

Pieni kurkkaus omaan someimagoon ei kuitenkaan ole kellekkään pahitteeksi. Se jo itsessään todistaa sen, kuinka jopa itsekin laittaa profiiliinsa esille kaikki parhaat puolensa. Jos siis itsekin tekee sitä, miksi eivät kaikki muutkin tekisi samoin. Ihmisille on tärkeää luoda itsestään täydellinen vaikutelmaa ulospäin ja kontrolloida niitä mielikuvia, joita muissa ihmisissä herätetään. Somessa vallitsee onnellisuuden illuusio, johon tulisi opetella suhtautumaan kriittisesti viimeistään silloin, kun se alkaa vaikuttaa negatiivisesti omaan elämänlaatuun.

Kyllä minä ainakin kerron mielummin olleeni ulkomailla, kuin tapellut vanhempieni kanssa kylpyhuoneen siivoamisesta. Sehän olisi varsin kauhistuttavaa joskus erota joukosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihana avaus. Tämä elämä on parasta;)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Mukava herääminen nuorelta ihmiseltä. Kysyn kuitenkin, josko tiedät, että on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään some-imagoa eri some-sovelluksissa eikä tarvetta esitellä elämäänsä ventovieraille, ei aina edes tutuille.

Olen yksi monista. Olen ollut tietotekniikkahommissa 70-luvulta asti, käyttänyt emailia 80-luvun alusta, PCtä vuodesta 1980, läppäriä vuodesta 1988 ja älykännyä kohta 23 vuotta eli mobiilia, jolla pääsee nettiin. Mutta mitään some-sovellusta en käytä. Facebook-tili on vain helpottamassa eri järjestelmiin kirjautumista yhdellä palvelulla. Ihan mainiosti on pärjätty näin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään some-imagoa eri some-sovelluksissa eikä tarvetta esitellä elämäänsä..."

- Minullakaan ei periaatteessa ole some-imagoa, mutta joskus huomaan esimerkiksi US:n kommenteissa tehneeni itseänikin yllättäneitä paljastuksia omasta elämästäni.

Facebookissa ja Youtubessa on mahdollista leikkiä henkilökohtaista PR-päällikköä oman julkikuvansa suhteen, ja ymmärrän sen houkuttelevuuden. Kannustetaanhan nuoria ihmisiä aktiiviseen työnhakuunkin tyyliin "ei sua kukaan tuu kotoa hakemaan". Fiksusti somessa kaupattu persoona voi hyvinkin löytää vastakaikua ja yhteyksiä, kirjaimellisesti sitä useinmainittua verkottumista.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Itsensä tulee aina paljastaneeksi. Varsinkin mielipiteensä ja kiinnostuksen kohteet. Mutta vähemmän täällä USn saitilla näkee seuranhakua, kuvia töröhuulista tai reseptiä jonkun lihapullista tai kommentteja puolituntemattomista "ystävistä" ja heidän hiustensa sävytyksestä.

Onneksi näin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

En muista lihapullaohjeita, muita ruokaohjeita kylläkin. Nytkin karusellissa kakkuohjeita: http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruoka/2444....

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Ehkä kuitenkin enemmän moderni muoto perinteisestä printtimediasta ja sen yleisönosastosta lähes reaaliaikaisena versiona.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Niin tässähän keskustellaan lähes reaaliaikaisesti, mikä ei ollut mahdollista printtimedian yleisönosastolla. Sitäpaitsi sinne otettiinn vain harvoja kirjoituksia. Tänne saa kaikki kirjoituksensa. Kyseessä on siis sosiaalinen media. Tietenkin kaikki mediat ovat enemmän tai vähemmän sosiaalisia. Uuden Suomen blogit ovat hyvinkin yhteisöllisiä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Rohkea ja hieno kirjoitus Elisalta, nuorelta ihmiseltä .
Jos ei ole somessa on olemassa ja hyvinkin väkevästi varsinkin vanhempaa väkeä, esimerkiksi mielensäpahoittaja tyypit, monet rautaisella itsetunnolla varustetut vanhemmat emännät.
Itse olen Facebookissa, on vähän kuin päiväkirja ja sitten palvelee mieltymystäni kertoilla tutuille ja kavereille missä mennään kohdallani. On ekstrovertti piirre introvertissä maailmassani joka sopi minulle. Facebook taipuu moneksi kun on mielikuvistusta, ei se ole hyvä eikä paha, oman mielen mukainen mahdollisuus.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset