*

Elisa Hyvärinen Suomalaisen ajatuksia maailmalta

Suomalainen joukkoliikenteessä

Rauha on Suomessa tärkeintä ja siihen on ilman muuta pyrittävä. Suomalaisilla on hieno kyky olla kuin ei näkisi ketään.

Matkustin kuluneena sunnuntaina poikaystäväni luota Mikkelistä Lahteen Kuopion liikenteen linja-autolla. Bussi oli tuttuun tapaan aivan täyteen ahdettu, eikä vapaita paikkoja bussiin noustessani juurikaan ollut. Katseellani koitin etsiä vapaata paikkaa ihmistulvasta – ne harvat paikat, joissa ei istunut kukaan, oli vuorattu laukuilla ja matkatavaroilla sen näköiseksi, ettei kellekään tulisi edes mieleen pyrkiä istumaan niille. Epätoivoisesti koitin hakea katsekontaktia ihmisten kanssa kysyäkseni, voisiko jonkun viereen istua.

Näen vapaan paikan bussin takaosassa. Kävelen kohti yksin istuvaa, noin kolmekymppistä naista, joka nähdessään tuloni sulloo kuulokkeet korvaansa niin nopeasti kuin vain suinkin pystyy. Kun saavun hänen kohdalleen ja kysyn, voisiko hänen viereensä istahtaa, katsoo nainen ikkunasta ulos eikä ole kuulevinaan sanojani. Joudun peruuttamaan takaisin bussin etuosaan ja onnistun muutaman kanssamatkustajani tiuskaisun jälkeen löytämään paikan, johon juuri ja juuri saan toisen puolen takapuolestani mahtumaan.

Ihmisiä kannustetaan jatkuvasti käyttämään julkista liikennettä. Siihen liittyy kuitenkin selkeä dilemma: Oman auton mukavuusetu on niin suuri, ettei muutaman euron lisämaksu päivässä riitä poistamaan sitä. Siksi autoilun merkittävään vähentämiseen on vain kaksi keinoa: joko auton käytöstä on tehtävä niin kallista, ettei ihmisillä yksinkertaisesti ole varaa siihen (keppi), tai sitten julkisesta liikenteestä on tehtävä niin houkuttelevaa, että se pystyy kilpailemaan auton kanssa (porkkana).

Ja tässä on dilemma: jos julkista liikennettä todella kehitetään reittejä lisäämällä ja vuoroväliä tihentämällä, se ei enää ole sen paremmin tehokasta kuin ympäristöystävällistäkään.

Myöhemmin matkan aikana näin kuulokkeet korviinsa sulloneen naisen poistuvan bussista. Tällä oli puhelimessaan auki Suomen Punaisen Ristin sivut. Mielestäni on ironista, että niin monet suomalaiset, tämä nainen mukaan lukien, ovat kiinnostuneita toimimaan esimerkiksi kehitysavusta ja ihmisoikeuksien puolesta. Mutta mitä tulee lähimmäisten huomioimiseen tai ihan arjen jokapäiväisiin käytöstapoihin, ne pääsevät harmillisen usein unohtumaan.

Suomalainen ei ole valmis siirtymään pelkästään joukkoliikenteeseen. Ainakaan, jos yksittäiset ihmiset eivät ole valmiita muuttamaan omia käytöstapojaan sen verran, että matkustuskokemus olisi kaikille mieluisa tai vähintäänkin siedettävä. Se on todellista sivistyneisyyden ja hyvien tapojen osoittamista; Hyvän tekeminen voi lähteä hyvinkin pienistä teoista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mitäpä sitä kyselemään jos vapaa paikka on, niin siihen vaan tuppaamaan. Ei siinä kaverin nyrpistely auta. Olithan paikkasi maksanut siinä missä muutkin.

Itse en ole havainnut tuollaista käytöstä koskaan. Varmaan olemukseni on jo ovelta sellainen, että jos ei paikka heltiä niin...

Turha nöyryys ilmeisesti ruokkii röyhkeyttä

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Itsestä tuo tosiaan on kiinni. Harva jättää tottelematta jos sanoo vaikka että "anteeksi, voisitteko siirtää laukkua niin että pääsen istumaan". Se on tehokkaampi kuin Loka Laitisen ehdottama "mahtaako rouvan laukulla olla siinä ikkunapaikalla hyvät näkymät kun minä en edes tältä seisomapaikaltani millään meinaa nähdä ulos".

Bussista nouseminen on toinen koominen asia. Ikkunapuoleinen liikahtelee, vetelee hanskoja käsiin, kähii itsekseen mutta ei millään saa sanaa suustaan. Minulla on tapana ihan kiusallani olla huomaamatta ja sitten toinen yrittää kiivetä sylin kautta yli. "Jäisin tässä pois" ei ole kovin vaikea sanoa ja silti usein ihmisille mahdotonta.

Suuta auki vaan.

Käyttäjän ElisaHyvrinen kuva
Elisa Hyvärinen

Jep, näinhän se yleensä menee. Itse olin jo muutaman kerran pyytänyt tätä naista siirtämään laukkuaan (hänen tietenkään sitä kuulematta), kun käytävän toisella puolella istuva vanha rouva tokaisi mulle, että "vittuako sinä pikkulikka siinä iniset. Eiköhän muuallakin ole tilaa"

Ehkä mun kanssamatkustajiksi valikoituivat kaikista elämäänsä kyllästyneet matkustajat, tai sitten mun pitänee harjoitella himassa katu-uskottavuutta seuraavaa bussimatkaa varten. Ehkä molemmat.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #4

Aika ronskisti tokaistu jos näin sanoi. Vanhusten tylyn käytöksen takana voi olla monenlaista mielen sairautta tai hapertumista, yritän kovasti pitää tämän mielessäni aina jos joku kiilaa eteen tai törmäilee tahallaan ostoskärryllä jonossa.

Mutta ymmärrän että sinulla voi olla ikäsi ja sukupuolesi takia tuossa heikompi asema, vaikka ei tietenkään saisi olla. Minun habituksellani varustettua yli 100-kiloista karvanaamaa ei kukaan halua vierelleen mutta harvempi tohtii kieltääkään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Kun viime kerralla tulin keskustasta kotiin bussi oli melkein täynnä. Nuori nainen oli asettanut repun ikkunapaikalle. Kun pysähdyin hänen viereensä hän kyllä hoksasi siirtyä ja ottaa repun syliinsä. Odotin millaisen merkin hän mahtaa antaa halutessaan pois. "Jään täältä pois" hän sanoi ihan selkeästi ja yksinkertaisesti muutama pysäkki ennen minun pysäkkini.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Etkö lukenut, että tuo takapenkin röykimys laittoi kuulokkeet korviin ja oli olevinaan kuulematta ja näkemättä. Kai Elisa olikin aikonutkin jotain tuollaista pyyntöä esittää. Minä olisin saattanut kääntyä kuljettajan puoleen joka olisi voinut kuuluttaa. Kysessä oli sentään pitkänmatkan linja-auto.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #8

Luin kyllä. Itse olisin istunut vapaalle paikalle jos en saa reaktiota kysymykseen ja jos siinä on laukku, olisin siirtänyt sen itse vaikka käytävälle. En oikeastaan ymmärrä miksi vapaalle paikalle istuakseen pitäisi pyytää lupa.

Suomalaiset ovat ujoja sosiaalisissa tilanteissa, pelkäävät mokaavansa ja sitä että joku kiinnittää huomiota. Ainakin selvinpäin. Joskus katselin kun joku humalainen kusi keskellä Kampin metroaseman automaattiovia lattialle ruuhka-aikaan ja mitä tekevät ihmiset? Yrittävät hivuttautua kusilammikon, humalikon ja oven välistä ettei ainakaan häiritsisi toimitusta tai mitenkään osallistuisi. Mukana ollut brittiystäväni oli ainoa joka nappasi jätkää korvasta kiinni ja talutti ulos sotkemasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Minä tuskin menisin pyytämättä toisten laukkuja siirtelemään. Ei tietenkään tarvitse pyytää lupa että saa vapaalle paikalle istua bussissa. Jos reppu tai kassi on varamassa paikkaa ja omistaja ei siirrä sitä oma-aloitteisesti kehoitan häntä siirtämään. Mutta tässä tapauksessa se ei toiminut.
Auktoriteetti on osittain synnynnäistä, mutta sitä voi harjoitellakin.
Mutta, Elisa hyvä, jos seuraavalla kerralla huomaat ihmisten varannen tyhjiä istuimia tavaroilleen neuvon sinua pyytämään kuljettajalta apua mielummin kun itse siirtelemään toisten tavaroita. Ellei ole partaäijän volyymiä ei kannata mitenkään haastaa riitaa muiden matkustajien kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #10

Uskon kuitenkin, että sinun habituksellasi varustettu karvanaama, kuten moni muukin, mielellään olisi ottanut Elisan vierustoverikseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näin on valitettavasti. Mutta joissakin tilanteissa on parasta röykeästi olla kysymättä lupa.
Tuo oli kyllä sellainen tilanne johon kuljettajan olisi pitänyt puuttua ja kehoittaa laittamaan tavarat pois tieltä.
Minä ihmettelin viime viikolla kuin täysikuntoinen nuori nainen istui rauhassa invalideille ja vanhuksille merkatulla paikalla kaupunkibussissa ja antoi vanhusten seisoa. Olisin jotain huomauttanut mutta kun sillä bussilla ajoin vain muutaman pysäkinvälin en viittinyt.
Voisin tässä yhteydessä kehua Onnibussia hyvistä järjestelyistä; sisälle ei saa ottaa matkatavaroita ja useimmissa busseissa paikka varataan etukäteen, mutta ei sen enempää ettei vallan menee mainokseksi.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

No olipas juttu. Itse en ole sentään aivan tuollaiseen törmännyt, mutta ehkä savolaiset ovat leppoisasta maineestaan huolimatta kaikkea muuta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jos jopa Elisa Hyvärisen kaltainen (lähde: kuva + muut tiedot) henkilö torjutaan vieruskaverin paikalta, ei meillä muilla ole pienintäkään mahdollisuutta asettua kenenkään seuraksi kaksoispenkille.

Teen bussimatkoja hyvin harvoin. Viimeksi taisin käväistä Helsingin keskustasta Hietaniemessä puolisen vuotta sitten.

Käyttäjän JuhaKarhu kuva
Juha Karhu

Yli 20v olen kulkenut julkisilla, enimmäkseen töihin, enkä ole vastaavaan kohdaltani törmännyt. Aina paikka löytyy kun vaan siihen istahtaa ja ihmiset on tavarat siirtäneet, harvoin on tarvinnut edes suutaan avata.

En väitä ettetkö olisi tuota kokenut mutta minä en sitä normiksi allekirjoita, hiljaisuutta ja tympeitä ilmeitä usein sieltä löytyy mutta itselleni se sopii koska en mene bussiin seurustelemaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaupunkibussimatkoilla ja junissa olen usein rupatellut kanssamatkustajien kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Profiilisi mukaan olet viettänyt viime vuoden Ranskassa. Olet siellä ilmeisesti tottunut sellaiseen outoon tapaan, että vieraatkin vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin. Sellaisesta originellisuudesta on syytä ehdollistua pois.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle kyllä yleensä vastataan kun teen aloitteen jutusteluun pysäkillä, bussissa tai junassa. Usein juttua riittää paljonkin, mutta aika harvoin toinen aloittaa keskustelun.

Käyttäjän ElisaHyvrinen kuva
Elisa Hyvärinen

Olin tai en, on mielestäni kuitenkin vähintään kohteliasta vastata, jos joku kysyy lupaa istua bussissa viereen. Oli kulttuuri ja maa mikä hyvänsä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset