*

Elisa Hyvärinen Suomalaisen ajatuksia maailmalta

Toivo

Luuletteko etten häpeä?

Olette väärässä, minä häpeän.

Häpeän työttömäksi joutumistani.

Häpeän olla työtön.

Häpeän etten ponnahtanutkaan takaisin menestyjien joukkoon.

Häpeän väsymistäni ja sairastumistani.

Häpeän  tuottamattomuuttani yhteiskunnalle.

Häpeän tuottamaani häpeää puolisolle ja vanhemmille.

Lista jatkuisi loputtomasti, mutta ymmärrätte jo varmaan?

Häpeänkö olla elossa?

En vielä - on siis toivoa.

Yksinäisyydestä ystävyyteen

Muistan lukeneeni joskus jonkun kirjoituksen. jossa oli mainittu käsite 'yksin ihmisten keskellä'. Yksinäisyys voi olla silti todellista, vaikka ympärillä pyörii koko ajan lukuisia ihmisiä.

Yksinäisyys on nähdäkseni kokemuksellinen asia, josta ei pääse pois ennen kuin ymmärtää yksinäisyyden kokemisen oman elämän kannalta sen hyväksyen osana elämän realismia. Onko yksinäisyys sitten jotain tavoittamatonta kaipuuta vai kokemus siitä ettei kukaan kumminkaan välitä aidosti?

Taivas kuulee, taivas näkee, taivas tietää kyyneleet...

Löysin erään lyhyen kirjoituksen muistiinpanoistani. En muista kuka on kertonut, kirjoittanut. Sai minut pohtimaan, ja kirjaamaan tännekkin... Tuli sellainen ilonhetki, että tästä turvallisesta näkökulmasta voisin kirjoittaa. En koe olevani kenenkään yläpuolella, erikoislaatuisempi, arvokkaampi. Näitä näkökulmia kirjaan omalta aatokselta. Rukouksesta, rukousvastaus/rukous...

Tässä jotain muistiinpanosta… löytämääni kirjoitukseen:

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä